Söpö, mutta kiusallinen pupu

Nyt kun pääsiäinen on ohitettu, voidaan puhua kaneista raadollisemmin.

Helsingissä on tuskastuttu perinpohjaisesti nopeasti lisääntyviin kanilaumoihin. Kanit syövät ravinnon puutteessa puita ja kasvillisuutta. Ei ole mukavaa löytää mökkipihaltaan kanin tai rusakon järsimisjälkiä tai varjella ja karkottaa monimutkaisin menetelmin uutta kasvustoa. Muistossa on toki vielä pari kesää sitten katseltu kolmen nuoren jänöjussin hyppypiruetit ruohikolla aamukahvinjuonnin yhteydessä. Teatteriesitys tuli kuin tilauksesta. Nyt ei jänön tai kanin näkeminen tunnu enää toivottavalta. Lienee parasta ruveta keräämään koiran karvoja pussiin, sitten pussi heilumaan karkotteeksi pensaaseen.

Helsingin villikanikanta on saanut alkunsa luontoon vapautetuista lemmikkikaneista. Kanien tuhoista koituu Helsingille satojentuhansien eurojen vahingot vuodessa. Kanifoorumissa on pohdittu kanien karsimista ampumalla ja verkkopyydyksillä. Toivotaan myös, että kaneja saalistavat ketut, kärpät, huuhkajat ja haukat lisääntyisivät. Näistä uusista eläinkannoista kanien liepeillä onkin jo olemassa havaintoja. Kettu Repolaiselle olisi siis työtä tarjolla tulevana kesänä
meilläkin.

Kanien hurja lisääntyminen on nyt todettu käytännössä Helsingissä. Tiettävästi naaras- ja uroskanista voi kolmessa vuodessa kehkeytyä alueelle liki 100 000 kanin populaatio. Kanipoikueita voi vuodessa syntyä jopa kolmesta neljään ja kani on sukukypsä jo neljän kuukauden ikäisenä. Ei siis hyvältä vaikuta, varsinkin kun lämpimän talven takia kanit ovat eläneet kuin kesällä.

Mökkialueellamme on perinteisesti karsittu rusakkokantaa jousiammunnalla, mutta kanit ovat tällaiseen liian vikkeliä. Rusakkojen kanssa on jo jotenkin totuttu elämään yhdessä, mutta tämä
uusi puputtaja ei saa sympatioita, oli sitten valkoinen tai ruskea. Oopperatalon liepeillä pupuja juoksentelee estottomasti. Siinä on vuoden 2007 helsinkiläiseksi valitulla Bubi-huuhkajalla hyvät paistit lähituntumassa.