Filosofi Wittgensteinista luettua

Eipä taida olla tavallista, että arkielämän kuulumisten yhteydessä ryhdytään vaihtamaan ajatuksia myös filosofeista. Näin kävi meidän kahden ystävän tavatessa muutaman kuukauden tauon jälkeen. Kehuskelin ensin sitä, miten Fuengirolassa toimivassa ns. Etuviisaiden kerhossa olin pystynyt keskustelemaan Habermasin filosofiasta. Ystäväni intoutui muistelemaan myös Habermasin tulkintoja. Niin me muistelimme yhdessä opiskelujen yhteydessä luettuja filosofisia oppeja ja käsityksiä. Kävi ilmi, että saksalainen filosofi Wittgenstein oli itselleni täysin vieras. Päädyimme toimintasuunnitelmaan, jossa kaivan tietoja Wittgensteinista ja sitten yhdessä voimme keskustella tai kirjoittaa ko. filosofista. Ystäväni sanoi kiivenneensä vintilleen hakemaan omat kirjansa. Minä googletin mm. Wikipedian tiedot ja tyhjensin yhden kirjaston Wittgensteineista. Kokonaista yhdeksän kirjaa on nyt pöydälläni. Niistä useimmat kirjat haettiin kirjaston kellarivarastosta. Yhden kirjan sivuilla oli lainaajan tekemiä merkintöjä. Suomenkieliset julkaisut ovat vuosilta 1975-1989.

Wittgenstein- tietouden etsimisen taustalla oli myös lehtikirjoitus Jaakko Hintikan ja Wittgensteinin tapaamisesta. Kuukausiliitteen haastattelussa filosofi Hintikka kertoi, miten oli vierailuillaan suomalaisen filosofi von Wrightin luona Cambridgessa tavannut kuuluisan filosofi Ludvig Wittgensteinin. Hän ei ollut kuitenkaan ujona poikana uskaltanut osallistua keskusteluihin. Nuo vierailut olivat tapahtuneet vähän ennen Wittgensteinin kuolemaa.

Itävaltalaista Ludvig Wittgensteinia (1889-1951) pidetään 1900-luvun yhtenä tärkeimmistä filosofeista, ellei tärkeimpänä. Wittgensteinia askarrutti vuosikymmenet, niin kuin muitakin filosofeja, tavallisen kielenkäytön filosofia. Uusi sana on kuin tuore siemen, joka heitetään keskustelun maaperään. Sanoista saamme määrätyn kuvan inhimillisen kielen olemuksesta. Kielen sanat nimeävät olioita, lauseet ovat tällaisten nimitysten yhdistelmiä. Jokaisella sanalla on merkitys. Wittgensteinin päätelmiä on kutsuttu myös kielipeleiksi. Arkipäiväisessä toiminnassa tarvitsemme sanoja, joiden avulla kommunikoimme. "Anna minulle kirja" -pyyntö tarvitsee nimen sille kohteelle, jonka pyydän sinua antamaan itselleni. Molempien osapuolien täytyy ymmärtää, mikä on kohde eli kohteen nimi ja tässä tapauksessa siis kirja. Filosofia voi vaikuttaa "huulien halkomiselta", mutta sanan merkitys on ymmärrettävä, jotta sitä voidaan käyttää.

Wittgensteinin filosofiset analyysit keskittyivät tieto-opillisten varmuuksien etsimiseen, psykologisten käsitteiden filosfiaan sekä värikäsitteiden analyyseihin. Itseäni kiinnostavat lähinnä sanojen analyysit ja arkielämään sopivat aforismit. Wittgenstein määrittelee filosofian kielen kritiikiksi, joka ei ole oppi, vaan toimintaa, jonka kohteena on kieli ja tuloksena ajatuksen ja lauseiden selventyminen. Filosofiassa ei yleensä esitetä lopullisia totuuksia vaan pohdiskelun tuloksena tehdyt päättelyt.

Ludvig Wittgenstein teki 29-vuotiaana ensimmäisen filosofisen teoksen Tractatus. Hän suunnitteli sen ainoaksi teoksekseen. Luennoidessaan hän käsikirjoitutti esityksensä. Myöhemmin näistä hänen kirjallisista jäämistöistään on esim. suomennoksia tehnyt ansiokkaasti Heikki Nyman. Niistä voi hyvin todeta, miten Wittgenstein analysoi arkielämän sanoin jokapäiväisiä asioita. Löysin käännöksistä mm. Anneli Jäätteenmäen käyttämän viisauden, kun häntä yritettiin haastaa puolueensa puheenjohtajavaaliin, "Ei ole syytä astua samaan virtaan toista kertaa".

Nyt nämä filosofiset yhdeksän kirjaa saavat siirtyä takaisin Käpylän kirjastoon. Uskon nyt tietäväni ainakin jotain Ludvig Wittgensteinista. Yhä tärkeämpänä pidän uusien sanojen määrittelemistä ennen kielenkäyttöömme ottoa. Vieläkin "jurppii" se, miten huonosti laajakaista-käsite liittyy tietokoneeseen. Sitä jo harmittelinkin blogissani muutama vuosi sitten.

Tosi-tv-sarja Fuengirola

Voi mikä pettymys! Nyt on sarjasta näytetty seitsemän osaa kahdestatoista, eikä sarja vaikuta paljonkaan parantuneen. Viime keväänä sarjan tekemisestä kirjoitettiin Fuengirolan paikallisessa suomalaislehdessä. Sitä odotettiin mielenkiinnolla. Ei olisi kannattanut mielenkiintoa siihen tuhlata. Kuitenkin päätin nyt katsoa sarjan loppuun, voiko kolme osaa vielä tuoda jotain parannusta. En tietenkään ole virallinen tosi-tv-sarjojen arvioitsija enkä tosi-tv:tä paljon seurailekaan. Katsoin lisäksi keväällä suomalaisäitien elämästä kertovaa sarjaa Marbellassa. Sekin oli aivan pöhkö. Eikö siis Espanjasta voisi saada parempaa tosi- tv:tä suomalaisista?

Ensinnäkin sarjan nimi on huonosti valittu, koska sarja kuitenkin kuvaa vain todella pienen ryhmän touhuja Fuengirolassa. Elokuussa lehdessä kirjoitettiin, että sarjassa pyritään välittämään realistinen kuva suomalaisyhteisön elämästä Aurinkorannikolla. Ehei, ei suinkaan. Kyseessä on vain todella pienen ryhmän askareet ja välillä kohelluksetkin. Olen käynyt Fuengirolassa kuuden vuoden aikana, enkä ole vielä kertaakaan käynyt sarjan esittämissä ravintoloissa, enkä edes tarkasti tiedä missä paikat sijaitsevat. Toki paikallislehdessä mainostetaan kumpaakin ravintolaa kovasti. Kun joskus menen "ulos" syömään, en hakeudu suomalaispaikkoihin, enkä ole kuullut naapureidenkaan käyneen em. paikoissa - ainakaan usein.

Sarjassa siis samat henkilöt ilmestyvät viikon välein kuvaruutuihin. Kyllästyttää. Tuntuu, että myös samoja puheenvuoroja toistetaan useamman kerran, kuten suomalaisäitejäkin kuvaavassa sarjassa. Juontaja Jorma Pulkkinen kysyy aina alussa, oletko koskaan ajatellut Suomessa marraskuun räntäsateissa voivasi olla jossain lämpimässä paikassa. Jokainen varmaan haluaisi olla vaikkapa Aurinkorannikolla silloin, kun marraskuun räntäsateet ja pimeys iskevät päälle. Mutta miksi piti panna nimeksi tuollainen yleinen nimi, vaikka tarjotaan kuitenkin pienen piirin ja ryhmittymän menoja Fuengirolassa. Yksi kuvauskulma voisi olla sellainen, että seurataan jotain pientä ryhmää tai vaikkapa perhettä Suomessa, marraskuun räntäsateissa, ja sitten samaan aikaan jotain ryhmää tai perhettä Fuengirolassa. Vertailun tuloksena aurinkoisen positiivinen tunnelma Fuengirolassa vetänee voiton, kenties, mistä sitä tietää? Sääkin on kuitenkin vain yksi tekijä paikkakunnalla viihtymisessä.