Rahoitus ja raha kriisissä

Kreikalle annettu laina on puhuttanut kaksi viikkoa niin suomalaisia kuin varmaan myös muitakin eurooppalaisia. Tuollainen lainananto on varmaan pakon sanelema juttu. Yleensä olen sitä mieltä, että on elettävä suu säkkiä myöten ja mieluiten säästää kuin tuhlata. On vastuutonta elää kuin ei olisi ymmärrystä, että tuhlailu kostautuu. Säälittävintä on pyytä muita apuun. Nyt kai me voimme elää ikään kuin ns. Euroopan omistajat, koska suomalaisillakin on lainan muodossa osuus esim. Kreikasta. Samaa huonoa taloudenpitoa löytyy Etelä-Euroopasta Espanjasta ja Portugalistakin. Eikä Italiakaan taida kovin vahvoilla olla.

Eurooppalaisilla taitaa vitsit lentää turistikuukausina Kreikassa. Varmaan baareissa vähintään yhtä ilmaista kaljaa edellytetään lainan korvikkeeksi matkakohteissa. Hauska tokaisu oli yllättävistä hellepäivistä, että Kreikka maksoi jo velkaansa luonnossa. Saa nähdä kuinka lainan takaisinmaksun kanssa käy. En ole oikein ymmärtänyt Suomessakaan velkajärjestelyjä ja velkojen anteeksiantoa. Tuollainen rapauttaa yhteiskunnan lainkuuliaisuutta. Miksi kukaan enää itsekään haluaisi maksaa velkojaan, jos osalle kansalaisista myönnetään velat anteeksi. Sama koskee valtioiden välisiä velkoja.

Eurokin on ollut kriisissä. On arveltu, että palataan markkoihin. Ei sentään. Koko Euroopan yhdentymisen tärkein asia on minulle käytännön tasolla ollut yhteinen raha. Enpä ole mielelläni mennyt Ruotsiin, Viroon tai Lontooseen, koska näihin maihin lähdettäessä alkaisi viheliäinen rahanvaihto. Oma ongelmansa eurosta toki aikanaan oli vuodesta 2001 lähtien. Arkipäivän ostoksia muutin pitkään kertolaskulla markoiksi, mutta nyt se jo sujuu. Yksi isompi investointi
vuonna 2005 tuotti kyllä melkoisen päänvaivan, mitä kauppa merkitsisi markoissa.

Erään lehtitiedon mukaan eräs suomalaismies ei ole käyttänyt euroja koko aikana. Vaimo kuulemma käy kaupassa. Noin toimii periaatteen mies. Olisikin aikanaan pitänyt puhua "pappojen markoista" eikä "mummojen markoista". Naiset käsitettiin tyhmemmiksi ymmärtämään eurojen arvo. Pidin itse tärkeämpänä ymmärtää, miten meitä huijattiin hintojen korotuksilla niin, että eurosta tuli markka pikku hiljaa. Jäätelökioskilla tai kahvilassa huomaa nopean kallistumisen. Sitä muutosta olisi pitänyt vastustaa kiihkeämmin.

On oikein tutkittua tietoa siitä, miten edelleen joka kymmenes suomalainen muuntaa euron mielessään markoiksi. Tosin nyt pitäisikin tuotteen hinta kertoa kuuden sijaan 5,3:lla. Menee vähän vaikeammaksi kertominen, mutta laskukyky paranisi entisestään. Eikä mummojenkaan kannattaisi unohtaa kuuden kertotaulua, koska kaikki toiminta aivonystyröissä pitää virkeänä.