Designvuosi tulossa

Helsinki on tulossa vuonna 2012 maailman designpääkaupungiksi. Keväällä on ollut monenlaista ideointifoorumia ja kansalaiskyselyä ja mielipiteitä miten Helsinkiä voitaisiin muotoilla paremmin.
Ko. muotoiluun ei kuulu pelkästään esim. jonkin rakennuksen suunnittelu vaan myös sosiaalista muotoilua. Meillä varmaan olisikin parantamista juuri sosiaalisen muotoilun saralla. Helsinkihän ymmärretään vähän kylmäksi kaupungiksi verrattuna maalaismiljööhön. Kiirehtivät pääkaupunkilaiset on herättänyt ihmetystä. Kiireet ja tiukat ilmeet ovatkin varmaan hyvä uudistamiskohde. Kun näitä ideoita on pyydetty asukkailta, olen oikein miettimällä miettinyt omia ehdotuksiani, mutta ei vaan rupea kynttilä syttymään. Kuitenkin sosiaalisen designin ympärillä aihepiirini olisi.

Oma mökki voisi kuulua muotoilun ehdotuksiin. Se on läpeensä suunniteltu omiin tarkoituksiin.
Erityisesti ulkona mökin värit ja väriyhdistelmät sekä muut koristeet pihapiiriä myöten ovat omien ajatusten tuotteita. Juuri kukintaansa lopetteleva omenapuu olisi ollut hieno nähtävyys.
Kukkia oli ennennäkemättömän paljon. Koska puun muoto on sateenkaarimainen eli bonzai-puuta muistuttava, oli se silmiä hivelevän kaunis kokonaisuus tänä keväänä.

Tänään näin kahden ajettavan pyörän eli tandemin. Pariskunta suunnisti kartta kädessään Sibeliusmonumentille. Näytti siltä, että pyörä oli pariskunnan oma ja rahdattu lomamatkalle mukaan. Siis kahden ajettavia pyöriähän täällä juuri tarvittaisiin. Niille voisi olla oma lainaamonsa. Kokeilimme kauan sitten Pohjois-Italian turistikaupungissa ajaa tandemilla. Sen muistan, että hauskaa oli, mutta ehkä ensikertalaisille vähän hankalaa aluksi.

Oiva Toikan muotoilua voisi hyvin esitellä juhlavuonnakin. Siinäpä taiteilija on käsistään monipuolisesti kätevä. Esim. lasilintuja hän on suunnitellut todella paljon ja itsellänikin niitä on ueita. Luultavasti osuin vuosia sitten samaan hotelliin Pariisissa turistimatkalla. Hänellä vaikutti myös sosiaaliset taidot olevan hyvin hallussa ja tilannekomiikka oli onnistunutta, kun hotellihuoneet eivät olleetkaan siivottuina saapumishetkellä.

Sain postin mukana Maavara-lehden. Koko lehti kertoi hienosti maaseudun muotoilusta ja tulevaisuuden ideoista tehdä maaseudusta kiehtovampi. Mainioin tarina lehdessä kertoi Nigeriasta, miljoonakaupungista, avioitumisen kautta Suomeen tulleesta entisestä ammattiurhelijasta. Hän oli ryhtynyt hoitamaan vaimon sukutilaa perheensä kanssa. Bussikuskeinahan maahanmuuttajia toki näkee useitakin Helsingissä, mutta traktorin päällä istuva maahanmuuttaja vaikutti aluksi hämmentävältäkin.

Helsingissä alkaa mattolaiturikausi. Se on tiettävästi omintakeisin toimintapaikka ulkomaalaisten mielestä. En itse ole laituria koskaan käyttänyt, mutta jos ulkomaalaiset sitä kuvaavat ja ihastelevat niin mikä ettei. On jopa ehdotettu mattolaituritansseja ja sekin sopii varmasti matonpesun lomassa. Pesin oman yhden pienen maton jo mökin pihassa. Vesi meni pihan ruohikkoon enkä mitenkään usko, että se pesuaineella höystetty likavesi voisi vahingoittaa ketään. Kun suunnitellaan, ideoidaan ja muotoillaan asioita uusiksi, käytännön näkökulma on kaikista tärkein. Ideasta pitäisi löytyä lisää iloa tai kevennystä elämään.

Rahoitus ja raha kriisissä

Kreikalle annettu laina on puhuttanut kaksi viikkoa niin suomalaisia kuin varmaan myös muitakin eurooppalaisia. Tuollainen lainananto on varmaan pakon sanelema juttu. Yleensä olen sitä mieltä, että on elettävä suu säkkiä myöten ja mieluiten säästää kuin tuhlata. On vastuutonta elää kuin ei olisi ymmärrystä, että tuhlailu kostautuu. Säälittävintä on pyytä muita apuun. Nyt kai me voimme elää ikään kuin ns. Euroopan omistajat, koska suomalaisillakin on lainan muodossa osuus esim. Kreikasta. Samaa huonoa taloudenpitoa löytyy Etelä-Euroopasta Espanjasta ja Portugalistakin. Eikä Italiakaan taida kovin vahvoilla olla.

Eurooppalaisilla taitaa vitsit lentää turistikuukausina Kreikassa. Varmaan baareissa vähintään yhtä ilmaista kaljaa edellytetään lainan korvikkeeksi matkakohteissa. Hauska tokaisu oli yllättävistä hellepäivistä, että Kreikka maksoi jo velkaansa luonnossa. Saa nähdä kuinka lainan takaisinmaksun kanssa käy. En ole oikein ymmärtänyt Suomessakaan velkajärjestelyjä ja velkojen anteeksiantoa. Tuollainen rapauttaa yhteiskunnan lainkuuliaisuutta. Miksi kukaan enää itsekään haluaisi maksaa velkojaan, jos osalle kansalaisista myönnetään velat anteeksi. Sama koskee valtioiden välisiä velkoja.

Eurokin on ollut kriisissä. On arveltu, että palataan markkoihin. Ei sentään. Koko Euroopan yhdentymisen tärkein asia on minulle käytännön tasolla ollut yhteinen raha. Enpä ole mielelläni mennyt Ruotsiin, Viroon tai Lontooseen, koska näihin maihin lähdettäessä alkaisi viheliäinen rahanvaihto. Oma ongelmansa eurosta toki aikanaan oli vuodesta 2001 lähtien. Arkipäivän ostoksia muutin pitkään kertolaskulla markoiksi, mutta nyt se jo sujuu. Yksi isompi investointi
vuonna 2005 tuotti kyllä melkoisen päänvaivan, mitä kauppa merkitsisi markoissa.

Erään lehtitiedon mukaan eräs suomalaismies ei ole käyttänyt euroja koko aikana. Vaimo kuulemma käy kaupassa. Noin toimii periaatteen mies. Olisikin aikanaan pitänyt puhua "pappojen markoista" eikä "mummojen markoista". Naiset käsitettiin tyhmemmiksi ymmärtämään eurojen arvo. Pidin itse tärkeämpänä ymmärtää, miten meitä huijattiin hintojen korotuksilla niin, että eurosta tuli markka pikku hiljaa. Jäätelökioskilla tai kahvilassa huomaa nopean kallistumisen. Sitä muutosta olisi pitänyt vastustaa kiihkeämmin.

On oikein tutkittua tietoa siitä, miten edelleen joka kymmenes suomalainen muuntaa euron mielessään markoiksi. Tosin nyt pitäisikin tuotteen hinta kertoa kuuden sijaan 5,3:lla. Menee vähän vaikeammaksi kertominen, mutta laskukyky paranisi entisestään. Eikä mummojenkaan kannattaisi unohtaa kuuden kertotaulua, koska kaikki toiminta aivonystyröissä pitää virkeänä.