Sodan ja rauhan ilmentymiä

Tällä viikolla osuin kaupasta ulos tullessa sotilaspoikaan, joka keräsi lippaan kanssa rahaa sotiemme veteraaneille. Laitoin mielelläni hänen lippaaseensa rahaa, koska periaatteenani on antaa vain sotainvalidien tai sotaveteraanien keräyksiin. Tippa tuli taas väkisinkin silmään, kun nuori poika sanoi, että sotiemme veteraanit kiittävät. Seuraavanakin päivänä olin näkevinäni kerääjähahmon torilla, mutta sitten en enää nähnytkään kaupasta palatessa. Olisin taas käynyt lippaalla rahaa laittamassa. Romanialainen haitarinsoittaja saa puolestani soitella kaupan ovella hamaan tulevaisuuteen. Näille kerjäläisille olisi oikea osoite Romania eikä Suomi.

Talvisodan päättymisen muistojuhlat pidettiin jo maaliskuussa, mutta kertaan vielä tähän tiedon, joka kertoi miten suomalaisissa kunnissa talvisodan miestappiot jakautuivat. Väkilukuunsa suhteutettuna Längelmäki menetti eniten miehiään eli 23,27 %. Seuraavaksi eniten menetettiin Juuassa eli 23,22 %. Lukumääräisesti kaatuneita oli 107. Pihlajavedellä menetettiin 22,81 %. Kun yli viidesosa kunnan asukkaista menehtyy talvisodassa muutaman kuukauden aikana, on se raskas taakka kunnalle ja sen asukkaille.

Lapsuuden kodissani oli seinällä kehystettynä taulu, jossa oli kaikkien kaatuneiden kuntalaisten valokuvat. Lapsena valokuvia ja niistä katsovia sotilasasuisia nuoria miehiä laskettiin usein, mutta eipä jäänyt tarkkaa yhteislukua mieleen. Erityisesti oman kylän kaatuneista haluttiin tietää enemmän taustatietoja. Yhtä sukunimeä oli muistaakseni kolmekin kappaletta. On ollut kaunis tapa pitää kaatuneitten yhteiskuvaa seinällä. Myös ylioppilasruusujen vieminen sankarihaudoille on erittäin huomaavaista. Harmittaa vain se, ettei nuorempana ollut vielä riittävää kiinnostusta sodista ja kaatuneiden uhrauksista. Nyt olen kyllä herkistynyt asialle, ehkä liikaakin.

Hiljakkoin kerrottiin Kuukausiliitteessä miten pieni pastillirasia Pax ilmensi rauhaa. Eipä asia ole koskaan aikaisemmin tullut esille. Latinankielinen sana pax todella on suomeksi rauha. Pax-pastilli oli Fazerin tuote. Suomi sai rauhan pastillinsa Pariisin rauhansopimuksen kunniaksi vuonna 1947. Talvisodan alkaessa 1939 sokeri oli ensimmäinen elintarvike, joka meni kortille ja makeisten valmistus loppui sodan ajaksi. Sitten 1947 teollisuus sai luvan tuoda sokeria maahan ja makeistenkin valmistus alkoi. Rauhan tunnus, kyyhky, otettiin pastillirasian kuvaksi ja laatikon värit ovat sininen ja valkoinen. Varmaan muistamme hokeman, jolla pastilleja mainostettiin: Ota Pax, ota Pax, ota Fazerin Paxeja kaks. Myös nykyisin on tarjolla Paxeja. Itse en ole Paxeja enkä muitakaan pastilleja juuri syönyt. Ehkä Sisu on ollut useammin käyttämäni pastilli yskänärsytykseen.

Kevätkukkia

Viikko sitten ilmestyi Helsingin rautatieaseman teatterin puoleiselle aukiolle 20 suurta narsisseja täynnä olevaa kukka-astiaa. Oli mukava nähdä kaupungin kukkajärjestelyt lumikinoksien lähtemisen ja pääsiäisen kunniaksi. Tuntui siltä, että Helsingissä ruvettiin uskomaan kevään sittenkin koittavan kylmän ja lumisen talven jälkeen.

Viime vuosina olen ollut oikein ilahtunut kaupungin kukkaloistosta. Luin kaupungin jakelulehdestä miten vihersuunnittelija jakaa työvuotensa suunnitellessaan kaupungin kesäkukkaistutukset. Jo helmikuun lopulla kaikki suunnitelmat ovat valmiina. Kyseessä on tietokoneella valmistellut 150 istutussuunnitelmaa työohjeineen, jotka ovat piirroksin varustetut sijoitusohjeet kasviluetteloineen ja istutusväleineen. Julkisten tilojen kukkasuunnittelu on siten tarkkaa ja ohjelmoitua toimintaa. Varsinaisella kukkien istuttajalla ei taida enää olla paljon valinnanvapautta istutustyössään. Elokuisella kukkakierroksella ko. vihersuunnittelija kerää sitten palautteet sen kesän istutusten onnistumisesta ja saa ideoita seuraavaa kesää varten. Joissakin paikoissa kukat myös vaihdetaan kesän kuluessa.

Omaa kukkasuunnittelua en paljon ole vielä tehnyt, mutta monivuotisten kukkien lisäksi hankin ainakin orvokkeja. Ne ovat olleet kiitollisia kukkia säiden suhteen ja jaksavat kukkia syksyyn asti. Nyt suunnitelmiani varjostaa pupuvitsaus. En viitsisi turhaa työtä tehdä. Katsotaan nyt miltä kevään alussa näyttää. Joka tapauksessa tänään nostin talvehtineet daalian mukulat esille, mutta ne saavat olla vielä pitkään kylmässä ja pimeässä. Yleensä ne innostuvat liian aikaisin tekemään vihreää ja tekevät hujauksessa hontelon, pitkän varren.

Talvipuutarha meni remonttiin, mutta avautuu puolentoista vuoden jälkeen. Siellä oli mukava pistäytyä, viidakkomaisessa tunnelmassa, pääsiäisviikolla. Sisäkukkani, joulukaktus tai lieneekö marraskuun ruusu, ilahdutti kukkimalla juuri pääsiäisenä. Olen kaivanut sen ruukkuuni lahjaksi saadusta joulupadasta. Nykyisellään se on jo isohko ja hallitsee kyllä huoneen koristelun, jos asettaa sen pöydälle. Kesäksi se saa siirtyä pupulandiaan. Mielenkiintoista nähdä onko se pupujen herkkua.