Sipoo-päätöksestä

Minua on harmittanut kovasti Helsingin tekemä "kaappaus" Sipoon lounaisosasta Helsingin omistukseen. Harmitusta ovat osoittaneet myös osa helsinkiläisistä tuttavistanikin. Kyseessä on loukkaus kunnalliseen itsehallintoon ja vahvemman osapuolen öykkärimäinen hyökkäys pienemmän kunnan itsehallintoa kohtaan.

Nyt myös tunnettu juristi Kaarlo Tuori (Hs 17.2.08) ihmettelee julkisesti miten Korkein hallinto-oikeus saattoi tehdä päätöksen Sipoon alueen luovutuksesta ilman kunnollista perustelua rajansiirron aiheuttamista haitallisista vaikutuksista. On vain pitäydytty suhteellisuuden vaatimuksessa eli yleisen ja yhteisen hyödyn saavuttamisen vaatimuksessa. Perustuslaillisiin oikeuksiin kuuluu kuitenkin edelleen kunnallinen itsehallinto ja kunnan asukkailla on edelleen mahdollisuus sanoa käsityksensä kunnan asioihin.

Vaikka olen helsinkiläinen ja "saamapuolella", en ole voinut harmistumatta seurata sipoolaisten yritystä turhaan puolustaa itsehallinto-oikeuttaan. Sipoon lounaisosasta 26 kilometriä ja kaksi kilometriä Vantaan Vesterkullasta siirtyy ensi vuoden alusta Helsingille. Tiettävästi siirtyvä alue on omistajalleen hyvää veronkantoaluetta.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen Laura Kolbe (Hs 21.2.08) edellyttää luovutettavan alueen hyvää suunnittelua. Hänenkin mielestään Helsingin valtapuolueet tekivät kaappauksessaan kömpelösti. Nyt on vain jälkihoitona satsattava hyvään alueen suunnitteluun. Esimerkkinä hän mainitsee Töölön suunnittelun sata vuotta sitten. On mielenkiintoista nähdä miten ilmastonmuutoskurimuksessa toteutetaan Lounais-Sipoon alueelle asutusta. Hänen ajatuksenaan on suunnitella eläviä kaupunginosia ja vireitä kaupunkialueita. Tuokohan luvattu metron rakentaminen Sipooseen tuota vireyttä? Nyt ei mainittu ollenkaan vihreyttä. Kuitenkin juuri vihreyden säilyttäminen kuuluu tärkeänä elementtinä kaupunkikuvaan.

Syksyisistä kunnallisvaaleista on tulossa mielenkiintoinen katselmus. Malminkin lentokentän säilyttäminen on taas otettu "kuumalle listalle". Töölöläisenä pistäisin myös vielä "hanttiin" Taivallahteen suunniteltua yksityistä kylpylärakentamisesta. Taivallahti ei maisemana tarvitse mitään "hammasta" eli kylpylätornia töröttämään rannalle.

Toro

Olen viettänyt koko Espanjan Fuengirolassa vietetyn aikani Toron tuntumassa. Ensimmäisinä hotelliöinä härkä oli aivan kivenheiton päässä. Nykyisin sen kukkulalle käveleviä turisteja tai muita kulkijoita voi salaseurata terassiltamme kiikarilla. Härkä katselee omalla kukkulallaan rantabulevardille päin ja herättää ansaittua kiinnostusta massiivisella olemuksellaan. Härkä on nykyisin korkeudeltaan 14-metrinen ja sen mustaan runkoon on lisätty viime näkemältä muutama valkoinen laikku.

Toro de Osbornen historia on merkittävä. Se oli alkuun, 50 vuotta sitten, brandyn puinen tienvarsimainos. Nyttemmin sen materiaali on peltiä. Portugalilainen Manolo Prieto suunnitteli härän edustamaan espanjalaisuutta ja härkätaistelukulttuuria. Logosta tuli ikoni, johon mielikuvat Espanjasta tiivistyvät.

Härkä aiottiin lopettaa vuonna 1988, mutta kulttuuriväki sai asian korkeimman oikeuden päätöksellä murrettua vuonna 1997. Nykyisin härät ovat kulttuurihistoriallisia muistomerkkejä ja ne ovat kansallisomaisuutta. Andalusiassa yhteensä 21 jättihärkää katselee vuorilta matkailijoiden menoa. Kaikkiaan niitä on Espanjassa noin 90. Myös Osbornen brändypullossa komeilee edelleen musta härkä etiketissä.

Härkä on minulle läheinen myös horoskooppimerkin kautta. Täällä on hyvä elellä rinnakkain sielunsisarena ja -veljenä. Enpä ole vielä muita Espanjan maamerkkihärkiä tavannutkaan.

Vapaussodasta

Vapaussodan alkamisen 90. vuosipäivää vietettiin pari viikkoa sitten 27.1. Sota alkoi Etelä-Pohjanmaalta, Hulmilta. Kyseinen paikka kuuluu läheisesti nuoruuteeni. Hulmille oli vuosikymmeniä myöhemmin perustettu tanssilava. Luonnollisesti kesäisinä viikonloppuina seudun nuoret tapasivat siellä, suositussa tanssipaikassa, toisiaan. Tuolloin en juurikaan ajatellut paikan merkitystä Suomen sotahistorialle, mutta täältä Helsingistä katsoen, syntymäseutuni historia saa arvokkaan lisän muisteluun juuristani.

En myöskään ollut kovin tietoinen enkä sisäistänyt sitä, että vapaussota oli vain yksi nimitys ko. sodalle. Sotaa kutsuttiin myös kansalaissodaksi, luokkasodaksi, sisällissodaksi sekä punakapinaksi.

Sodan alkamiselle oli vahvasti syynä venäläisjoukkojen läsnäolo. Vaikka Suomi oli itsenäistynyt 6.12.1917, ei Venäjä vetänytkään Suomesta miehitysjoukkojaan. Toisaalta Venäjän vallankumous ja elintarviketuonnin loppuminen saattoi Suomen muuten ahdinkoon. Elintarvikepula ja työttömyys, erityisesti Etelä-Suomessa, kurjisti työväestön oloja. Venäjä yllytti Suomen työväestöä ryhtymään kapinaan Eduskuntaa yms. laillisuuden edustusta vastaan. Tämä johti punakaartin järjestäytymiseen ja aseistautumiseen. Sodan toinen osapuoli järjestäytyi suojeluskunniksi ja valkokaarteiksi.

Vapaussota käynnistyi laillisen hallituksen ylipäällikön kenraaliluutnantti Mannerheimin johdolla itsenäisyytemme varmistamiseksi. Venäläisjoukkojen aseistariisumiseen tähdännyt operaatio aloitettiin siis Laihian Hulmilta. Neljässä päivässä 5000 venäläistä oli pakotettu luovuttamaan aseensa. Suomi jakautui vinosti kahtia. Etelä-Suomi jäi punaisille ja Pohjois-Suomi valkoisille.
Kevätkuukausien aikana oli merkittäviä taisteluita mm. Tampereella, Lempäälässä, Kuolemajärven Kämärällä sekä Viipurin Kolikkoinmäellä. Sota päättyi nopeasti ja 16.5.1918 juhlittiin voittoa Helsingissä voitonparaatilla. Vapaussota oli kuitenkin kansalaisia laajasti koskettava sota, jossa uhreja oli 36640. Sota oli saanut myös vahvan kansalaissodan tunnuksen ja leiman.