Onnellisuus

Kevään mittaan sosiaalidemokraatit ovat ruotineet vaalitappiotaan. Pääarvioitsijat Antti Kalliomäki ja Eero Heinäluoma olivat ikimuistoisen näköiset kertoessaan analyysin lopputuloksena, että puolue tavoittelee jatkossa onnellisuutta. Aivan ensimmäisenä tuli mieleen, että mitä ne nyt höpisevät. Ajattelin käsitettä onnellisuus romanttisen rakkauden käsitteenä. Kyse oli kuitenkin siitä, että sosiaalidemokratiassa hyvinvointi- käsite ehkä joutuu taka-alalle ja sijaan tulee onnellisuus-käsite.

Kiinnostuin kovasti Espanjan suomalaislehdestä lukemaan Olli Mäkisen kolumnia taloustieteellisestä onnellisuus-käsitteestä. Hänen pohdiskelunsa mukaan ihmiskunta on hyötynyt talouden kasvusta. Onnellisuus ei kuitenkaan seuraa suorassa suhteessa varakkuuden tason nousua. On todettu, että esim. lottovoittajilla on onnellisuuspiikki kyllä heti voiton saannin jälkeen, mutta jonkin ajan kuluttua onnellisuuden kokemus palautuu entiseen tasoonsa. Onnellisuuden tutkijat ovat olleet yksimielisiä siitä, että tulojen kasvu tietyn rajan jälkeen - kun perusasiat on kunnossa - lisää onnellisuutta vain lievästi, ja että onnellisuus on riippumaton tuloista. Onnellisimpia ovat erään tilaston mukaan nigerialaiset ja toiseksi meksikolaiset. Suomalaisia pidetään melko onnellisina.

Suomalainen onnellisuustutkija, onnellisuusprofessori Markku Ojanen ajattelee, että onnelliset ihmiset eivät tarvitse mitään eivätkä he ole mitään pyytämässä. Kreikkalainen filosofi Demokritos on jo kauan sitten arvioinut ihmisen olevan onnelinen, kun hän ei kiinnitä huomiota siihen, mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä, mitä hänellä on.

Onnellisuuden kokemisen kannalta tärkeitä tekijöitä ovat persoonallisuus, elämänarvot, ihmissuhteet, terveydentila, henkilökohtainen, poliittinen ja taloudellinen vapaus ja turvallisuus, itselle tärkeiden asioiden tekeminen, mielekkyys, oikeudenmukaisuus, luottamus sekä luonto.

Mutta vielä näihin johtavien sosiaalidemokraattien loppupäätelmiin palatakseni. Onnellisuus - hyvinvoinnin perimmäinen mitta - on eräiden psykologien mukaan läpitunkeva, kokonaisvaltainen tunne siitä, että elämä on hyvää. Olennaisimmat asiat ovat tällöin tasapainossa. Nyt ymmärrän sosiaalidemokraattien uutta ajattelutapaa. Ehkäpä myös Jouni Backmanin käsitys ihmisen oman vastuunoton lisäämisestä elämässään liittyy tähän uuteen ajattelutapaan. Hyvinvointivaltio on tuottanut passivoivaa elämänasennetta eikä olekaan tuottanut riittävästi onnellisuutta.