Täällä Espanjassa maaliskuussa

Eilen täällä vietettiin äitienpäivää. Niinpä lauantaina oli paljon isiä lapsineen kauppakeskuksessa ostoksilla, ja sitten eilen rantatieltä etsiessä autopaikkaa, oli autoja yllättävän paljon parkeerattuna kadun viereen. Päättelen, että perheet olivat tulleet rantaan ja sen ruokapaikkoihin äitienpäivää juhlistamaan.

Lauantaina myös todettiin, että irlantilaisilla oli jotain juhlaa meneillään, koska liput liehuivat. Päivä oli kansallispäivä ja nimeltään Pyhän Patrickin päivä. Ensimmäinen irlantilaisryhmä oli kerääntynyt ostoskeskukseen juhlimaan, ja toinen ryhmä istui lähiravintolan terassilla. Päivään kuuluu vihreä väri, ja vihreä kolmiapila on symboli. Lapsilla näyttikin olevan hassuja hattuja, joissa oli vihreitä koristeita.

Kevät täällä on kiihkeässä vauhdissa. Mantelipuut ovat kukkineet jo helmikuussa vuorilla, mutta yksi heiveröinen on vielä kukassa täällä uima-altaalla. Oliivisadotkin on poimittu helmikuussa, ja mitä ilmeisemmin turskautamme salaattiin uuden sadon oliiviöljyä.

Poliittinen kevät on kuuma. Pääministeri Rajoy ei tunnu saavan tämän vuoden budjettia sopivalle tasolle alijäämän suhteen. Leikkauksia on tiedossa. Mielenosoituksia on käynnissä, ja 29. päivä maaliskuuta tiedetään tulevan yleislakkopäivän. Espanjalaiset eivät tosin ole kovin tuttuja mielenosoitusten kanssa, ja niitä analysoidaankin kovasti. Valenciassa oli käynyt niin, että vaikka luultiin, että opiskelijat olivat olleet mielenosoituksessa, niin yksikään pidätetyistä ei ollut opiskelija.
Siellä kapinoitiin koululämmityksen poistamisesta. Lapset istuivat luokissa huopiin käärittyinä. Lopuksi lämmitys pantiin päälle, ja kouluelämä normalisoitui.

Kuninkaan vävyä, Inaki Urdangarinia, syytetään lahjusten ottamisesta. Tällä hetkellä oikeudenkäynnissä on tauko ja Palman herttua on saanut lähteä tämän hetkiseen kotiinsa Washingtoniin. Vävy yrittää puolustaa vaimoaan Cristiinaa, ettei tällä ole ollut mitään tekemistä hänen liikeasioittensa kanssa. Tuomiota yritettiin myös langettaa tuomari Garzonille, joka kuitenkin todettiin korkeimmassa oikeudessa, ettei hän ylittänyt valtuuksiaan tutkiessaan Francon diktatuurin aikaisia rikoksia.

Suomalainen koulu on Fuengirolassa ollut jo pitkään. Se on arvostettu ja hyvin toimiva. Nyt täällä kuitenkin kirjoitellaan lehdissä, miten koulun asiat ovat sekaisin. Kyse on lattiaongelmasta, joka on jo korjattukin. Viime kesänä lattioita avattiin ja pinnoitettiin uudelleen. Menikö lattia-asennus oikein ja ketkä vastuuhenkilöt toimivat mitenkin? Tästä riittää monia mielipiteitä suomalaisten lehtien palstoilla. Ilmeisesti mukana on vanhoja median ja koulun välisiä kaunoja. Toivottavasti eri tahot rauhoittuvat pääsiäiseksi.

Espanja kuitenkin valmistautuu pääsiäiseen. Semana Santa on ehkä tärkein ja suurin espanjalaisista perinnejuhlista. Pyhän viikon viettäminen alkaa palmusunnuntaista, 1. huhtikuuta. Seuraavaksi on kiirastorstai Jueves Santo ja pitkäperjantai Viernes Santo seuraa torstaita. Pääsiäiskulkueita voi kuitenkin esiintyä viikon jokaisena päivänä riippuen paikallisesta kulttuurista.

Japanilaisten suru

Eilen oli Japanin maanjäristyksen yksivuotispäivä. Nauliuduin katsomaan uutisista, miten muistopäivää kunnioitettiin. Keisaripari ja kansalaiset hiljentyivät useiksi minuuteiksi kansallisena muistopäivänä. Myöhemmin dokumentissa seurattiin erityisesti pienten koululaisten ajatuksia tsunamista. Perheisiin oli hankittu säteilymittari eikä edes talon ullakolle päästetty käymään kuin mummo, korkeamman säteilyn vuoksi. Leikkipaikat piti valita asfalttikentiltä eikä vihreästä maasta. Kotiovelta piti mielellään juosta koulubussiin, ettei saa säteilyä. Erään koulun vanhemmat kyselivät vihaisina, miksei lapsia ohjattu läheiselle kukkulalle, jotta he olisivat säästyneet tuholta. Eräs äiti etsi maasta kaivurilla kahden lapsensa jäämistöä, yhden lapsen jäännös oli palautettu kalastajien toimesta mereltä.

Itsekin kysyn, miksi juuri japanilaisille piti sattua tuollainen katastrofi. Hehän ovat mitä ystävällisintä kansaa. Muutamia vuosia sitten tapahtuneella Japanin matkalla hotellin henkilökunta kumarteli joka käänteessä, kun liikuttiin yleisissä tiloissa. Kuvittelin myös samaisessa hotellissa Tokiossa yöllä, että huoneessa tuntui lievää tärinää. Japanissahan tiettävästi tärisee joka päivä. Muistelin eilen kaikkia niitä ihania japanilaisia, joita tuli tavattua: ihanaa vanhuspariskuntaa Narassa hotellin aamiaisella, junassa sushilaatikkoa kiertämään pistänyttä ystävällistä naista, pikkulapsia junassa koulumatkallaan pelailemassa tietokonepelejään ja Tokion pääkadulla sushipaikassa tavattuja seniorimiehiä, jotka tarjosivat lisäsushia suomalaisille nähdäkseen kuinka väkkyrälle naamani laitoin erikoisista kalamauista.

Kun Japanin maanjäristyksestä uutisoitiin vuosi sitten, kerrottiin, että pahimmin vaurioitui yli miljoonan asukkaan Sendai. Rannikolle iskeytyi kymmenen metrin korkuinen aalto. Useita rakennuksia romahti, muun muassa hotelli. Kaupungin rannikolta löytyi satoja ruumiita. Alueella oli kateissa matkustajajuna, ja Sendain lentokentälle nousi hyökyaallon jättämä vesi.
Mietin vuosi sitten, kuinka suomalaisten prokektipaikassa pärjättiin. Eräs tuttavani oli Tokioon tultuamme siirtymässä kentältä juuri Sendaihin. Siellä oli meneillään Finpron projekti yhteistyössä japanilaisten kanssa perustaa hyvinvointikeskus vanhuksille. Tarkistettuani asian hyvinvointikeskus ei vaurioitunut, mutta suomalaiset työntekijät palasivat Suomeen odottamaan tilanteen rauhoittumista.

Japani kärsi siis 11.3.2011 klo 14.46 paikallista aikaa alkaneen historiansa voimakkaimman maanjäristyksen. Järistyksen voimakkuus oli 8,9 magnitudiasteikolla. Sen keskus sijoittui noin 400 kilometriä Tokiosta koilliseen, mutta Tokiossakin talot heiluivat useita minuutteja. Hyökyaalto tsunami syntyi, kun Tyynenmeren laatta törmäsi Euraasian laattaan ja painui sen alle 10 kilometrin syvyydessä. Laatta siirtyi 3-4 metriä. Mannerlaattojen liikkeet aiheuttivat vesimassoille valtavan sysäyksen. Hyökyaalto eteni pinnan alla jopa 800 kilometrin tuntivauhdilla ja yli 100 kilometrin levyisenä. Mataliin rannikkovesiin tullessaan aalto kasvoi jopa kymmenien metrien korkuiseksi.

Noin 300000 asukkaan Fukushimassa ihmiset, jotka asuivat muutaman kilometrin päässä ydinvoimalasta, evakuoitiin. Fukushiman ydinvoimala olikin pitkään suurta jännitystä aiheuttava. Evakkoon siirtyneet asukkaat aprikoivat vieläkin pääsevätkö he koskaan takaisin koteihinsa. Väliaikaisparakeissa asuminen tuottaa monenlaisia arkipäivän hankaluuksia. Lisäksi monella on menetyksiä perheessään, useitakin. Eräs fukushimalainen päätti kuitenkin muuttaa elämänsä suunnan tulevaisuuteen katsovaksi. Koteihin pääsy oli järjestetty kaikille halukkaille, mutta käynti oli vain lyhytkestoinen.

En voi koskaan unohtaa sitä kuvaa Japanista, missä autot isommasta pienimpään kellui tsunamiaalloilla rakennusroskan seassa. Sendain lentokentällä aukio oli täynnä päreeksi menneistä rakennuksista, autoista ja muutamista lentokoneista. Tsunamille mikään ei ollut pyhää. Vain korkealla voitiin välttää tsunamin tuho.