Valoilmiöitä

Eilen julistettiin Turku Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Turussa juhlalliset avajaiset jouduttiin pitämään pakkasessa, mutta se ei näyttänyt haittaavan monilukuista yleisöä. Helsingissä avajaiset televisiosta katsottuna olivat hienot ja ylelliset. Tapahtuma oli järjestetty Aurajoen molemmille puolille. Näytelmä oli koottu Turun vuonna 1827 tapahtunutta suurpaloa muistellen. Brittiläinen Walk The Plank oli sisällyttänyt kuvaelmaan akrobatiaa, tulta, valoa sekä rakkautta. Järjestetty ilotulitus oli laajuudessaan Suomessa esitettynä suurimpia. Toivottavasti vuoden päättyessä turkulaiset voivat sanoa, että lopputulos oli vaivan arvoinen. Pitänee laittaa menolistalle Turussa käynti.

Viikko sitten kävin tutustumassa Mannerheimintien aamupäivävaloihin Sokoksen tuntumassa. Jouluvalaistus oli vielä puissa 10.1. Paitsi, että puiden oksilla oli pikkulamppuja, oli myös joitakin ikään kuin valuvia valolähteitä. Mahtoivatko ne kuvata veden tippumista? Juuri silloin sää olikin lauhkea, mutta enemmän Helsingissä on kouristeltu pakkasen kourissa.

Samoin viikko sitten päättyi Helsingissä joulun aikainen valoshow. Pitihän sitäkin lähteä ihmettelemään autolla. Tapahtuma oli mielestäni ylimainostettu. Valotus alkoi alkuillasta, mutta olisi pitänyt mennä paikalle tasatunnilla tai puolelta. Nyt jouduttiin katselemaan yleisvalaistusta muutamassa kohteessa. Eduskuntatalon edessä oli massiiviset koneet heijastamassa eduskuntatalon pylväisiin valoa. Senaatintorilla Suurkirkon edessä heijastui massiivinen risti. Muita kohteita ei oikein näkynytkään autosta käsin. Lopputunnelmaksi jäi, että Esplanadin puut olivat loppujen lopuksi kauneimmin valaistut, vaikka eivät ilmeisesti kuuluneetkaan valotaiteilija Mikko Kuntun tuotantoon. Mietin kovasti miksei löydy valotaidegurun Ekku Peltomäen teoksia, mutta nähtävästi hän on siirtynyt eläkkeelle.

Auringon omaa valoa pimensi 11.1 osittainen auringonpimennys. Sen piti Helsingissä olla aamupäivällä. Näin tapahtuikin. Ikkunasta ulos katsoessa esim. klo 11 oli aivan selvästi pimeämpää kuin muina aamuina ja aurinko alkoi pilkistää puolen päivän jälkeen.

Televisiosarja Taivaan tulet on tullut jo useamman kerran. Sarja on jatkosarja. Katson sitä, mutta en intensiivisesti. Sarja kuvaa pohjoisen elämää Kemijärven tuntumassa. Ei oikein tahdo uskoa, että kyseessä on sama maa eli Suomi. Elämä pohjoisessa on tarkoituksenmukaista niihin oloihin, mutta kovaa se näyttää olevan, jos televisiosarjaan on uskominen. Revontulethan Lapissakin on hieno valonäytelmä ja kaiken lisäksi aivan aito.