Urkki

Urkin päivät kuuluvat alkusyksyyn. Kolmas päivä hänellä olisi ollut 110 vuotta täynnä, mutta hän kuoli 31.8.1986 jo 24 vuotta sitten. Olen Urkin presidenttikauden lapsi. Pidin kyllä kovasti hänen tyylistään, mutta en kiihkomielisesti ollut puolesta enkä vastaan. Muistan kyynelehtineeni käydessäni Hietaniemen hautausmaalle johtavalla pitkällä kujalla katsomassa hautaussaattuetta. Nyt totesin sattumalta Urkin kuolinpäivänä Hietaniemessä käydessäni, että yksi kynttilälyhty paloi alkuillasta haudalla ja kukkia oli myös tuotu sinne. Syntymäpäivänä olikin jo sitten lehtitietojen mukaan suurempi lähetystö käymässä haudalla. Toinen kyynelehtiminen Urkin vuoksi oli hänen sairastelukautenaan. Pimeällä syysautoajelulla tuli kierrettyä Seurasaaren kautta. Tamminiemen ikkunasta kajasti valo. Ajattelin, että siellä vanha ja hauras suurmiehemme elelee hoivattavana kodissaan ilman prameita olosuhteita. Tuntui sillä hetkellä surulliselta vanhaan mieheen kohdistuneet irvailut ja loukkaukset. Kuitenkin moni kaipaa edelleen Urkin aikoja ja temperamenttia.

Urkki oli presidenttinä peräti yli 25 vuotta. Sinä aikana sodanjälkeinen Suomi suhteutettiin Neuvostoliittoon hyvänä naapurina. Urkin henkilökohtainen panos oli suhteiden luonnissa merkittävä. Urkille haluttiin Neuvostoliiton taholta lahjoittaa muotokuva, ja siihen työhön Suomeen saapui Ilja Glazunov. Koska muotokuva Urkista oli Glazunovin näyttelyssä viimeisiä päiviä, tuli Taiteiden yönä käytyä nykytaiteen museo Kiasmassa ensimmäistä kertaa. Urkin muotokuvalle tuli tehtävä kesän ajaksi, mutta siitä taisi tulla nyt ongelma, mihin se ripustettaisiin, koska Tamminiemeen haluttiin nyt hirven sarvet muotokuvan paikalle. Välillä muotokuva oli jo ollut hotelli Presidentissä ja Finlandia-talossa. Muotokuva kuvasi todellakin pehmeää ja kilttiä miestä eikä tarmokasta ja karismaattista johtajaa. Glazunovkin näki maalatessaan Urkin sinisissä silmissä suomalaisen graniitin lujuuden, suomalaisten järvien puhtauden ja kuuli korvissaan suomalaisten havumetsien huminan.

En koskaan tavannut Urkkia, mutta tiedotusvälineistä muodostui arvostettu ja kunnioitettu Suomen valtion päämies, erityisesti ulkovaltojen suhteidensa takia. Idän ja lännen valtioiden päämiehet vierailivat täällä usein ja Urkki hoiteli kaiken sujuvalla tyylillään. Olimme kuin vaa´an kielen asemassa suurvaltojen välillä. Myös sisäpolitiikassa Urkki hoiteli ja johti nopealla tyylillään yhteiskunnan rattaita. Suomen itsenäisyys ja riippumattomuus vahvistui ja siitä voimme olla erityisen kiitollisia. Nykyään Hietaniemessä käydessäni luon aina kunnioittavan katseeni hänen hautakiveänsä kohti. Minulla oli ilo elää hänen kaudellaan.