Santeri Alkion nuoruudesta

Keskustapuolueen Lahdessa pidetyn puoluekokouksen aikoihin perättiin arvojen tarkistamista ja erityisesti puolueen oppi-isän, Santeri Alkion, periaatteiden palauttamista toimintaa ohjaamaan. Olin juuri tuolloin käymässä Laihialla, Santeri Alkion syntymäkunnassa. Pääsin yllättäen käymään Santeri Alkion syntymäpaikassa. Hänhän syntyi 17.6.1862, ja hänen kuolemastaan 24.7.1930 on tullut 80 vuotta. Laihian Maunulassa sijainneen syntymäkodin paikalla on ollut jo pitkään uudet omistajat, mutta tontille rakennetusta talosta löytyi Alkioon liittyvää kirjallisuutta.

Tämän suomalaisittain tärkeän henkilön elämästä ja johtavista periaatteista ovat aikalaiset koonneet kirjan: Santeri Alkio (M. E. Mäki, 1948). Pidän erittäin tärkeänä selvittää itselleni ja muillekin kiinnostuneille Santeri Alkion elämää. Laihialla on ollut jo pitkään pystytettynä Santeri Alkion muistopatsas nuorisoseuratalon vieressä. Nykyisin patsaan lähituntumassa on myös kotimuseo. Sinne en ole vielä päässyt käymään.

Santeri Alkio syntyi käsityöläis-kauppiaan ja kauppias-maanviljelijän perheeseen. Avioliiton alkuvuosina pariskunta osti osan vaimon kotitalosta, Rinta-Jakusta, pinta-alaltaan 25 ha. Santeri Alkion nuoruus kului siis Jakkulan kylässä, koti oli keskellä kylää, ja elinkeinoksi harjoitettiin sekatavarakaupan pitoa sekä maanviljelystä. Tämä maanviljelysvaihe ja talonpito ei kestänyt kuitenkaan kuin Santerin 17 ikävuoteen asti. Isä joutui luopumaan tilasta huonon terveytensä takia. Santeri-poika oli kuitenkin ollut kovin onnellinen ja tyytyväinen maanviljelyselämään. Kun tilasta luovuttiin ja tavaroille pidettiin huutokauppaa, Santeri meni tallin ylisille kyynelehtimään menetystä. Alkiot muuttivat sitten Kirkonkylään. Muutaman vuoden kuluttua isä kuoli. Liikehuoneisto ja kaupasta huolehtiminen jäi sen jälkeen Santerin vastuulle.

Omaiset ovat kertoneet, että Alkio oli hyvä piirtäjä ja puutyöntekijä. Hän rakensi kylän lasten kanssa paimenvuosinaan pienoiskoossa koko Jakkulan kylän kaikkine rakennuksineen. Alkio kuului 8-vuotiaana Laihian ensimmäisen kunnallisen Isonkylän kansakoulun oppilaisiin. Hän oli koulussa kirjoilla kymmenen lukukautta ja sai myös päästötodistuksen. Koulutiedot jäivät kansa- ja rippikoulun varaan, koska varallisuussyistä tai ruotsin kielen puuttumattomuuden vuoksi ei päässyt Vaasaan lyseoon. Kirkonkylään muuton jälkeen Alkio toimi myös yhden lukukauden opettajana Kirkonkylään perustetussa lastenkoulussa, mutta sitten kaupanpitoon tarvittiin jatkajaa isän kuoltua.

Alkion suvun kerrotaan olleen lahjakasta. Kuitenkin tähdennetään sitä, miten Alkio saavutti kaiken osaamansa lujalla ja ahkeralla harjoittelulla. Hän oli siis läpeensä itseoppinut mies. Hänen rikas ja monipuolinen elämäntyönsä perustui jatkuvaan, tarmokkaaseen itseopiskeluun ja ahkeraan työntekoon. Hän oli tahdon ja moraalin nero. Hän ei sortunut koskaan pintapuolisuuteen, vaan työskenteli ahkerasti päämääränsä eteen. Hänestä kehittyi soittaja, laulaja, puhuja, kirjailija, kauppias ja poliitikko. Veljelle oli jäänyt mielikuva Santerista, miten pöydän vieressä istui suoraselkäinen mies, jonka kynä rapisi paperiin kuumeisella kiireellä.