Hiljaisuuden "tönterö" Narinkkatorille

Kamppiin on noussut Hiljaisuuden kappeli. Se vihittiin käyttöönsä kuun vaihteessa. Katsoin tilaisuutta televisiosta, mutta kävin myös itsekin tutustumassa ihmeelliseen tönteröön. Hökötys nousi paikalleen vaivihkaa eikä saanut juuri mitään kritiikkiä päivälehdissä. Itse ihmettelin miksi moista hökötystä tarvitaan, miksi se on niin erilainen ympäristöönsä nähden ja tuleeko siitä lopuksi julkinen WC kiireisille aukion kulkijoille. Edelleenkään en pysty kuvittelemaan niin hienoja asioita tapahtuvaksi että se lunastaisi paikkansa uudenlaisena hengellisen elämän ilmentymispaikkana. Kun itse kävin paikalla alkuillasta muutama päivä avaamisen jälkeen, salissa oli kourallinen uteliaita ihmisiä. Työntekijät seisoivat eteisessä, vessojen vieressä.

Arkkitehtonista tyyliä on tiettävästi kehuttu ulkomaita myöten, koska kyseessä on puurakennelma ja edustaa uutta materiaalia. Kyseessä on Helsingin designpääkaupunkivuoden kärkihanke arkkitehtuurin saralla. Avajaisissa kerrottiin miten yhteisörakentamisessa ollaan oikealla tiellä, kun siellä esiintyvät kaikki arvot. Kappeli on rakennettu edistämään hengellisiä arvoja. Toisaalta kirkot kumisevat tyhjyyttään. Eikö ole jo opittu, ettei rakennuksen pystyttäminen hengellisille arvoille johda vielä mihinkään.

En todellakaan usko, että vuoden päästä voidaan kovasti kehua ihmisten vallanneen kappelin. Paikka Narinkkatorin laidassa on tyypillistä tilaa, jossa ihmiset juoksevat eri suuntiin, pääasiassa sisään ja ulos Kampin liikekeskukseen, missä sijaitsee linja-autoasema ja bussien terminaalit. Kaikilla on ymmärtääkseni kiire bussille ja bussista pois. Maailman menon täytyy muuttua paljon, että joku alkaisi pähkäillä kävisikö välillä hiljaisuuden kappelissa. Siellä saa kuulemma vaikka nukahtaakin, penkit ovat aika leveät. Nukkuminen voisikin olla yksi hyvä syy väsyneelle matkailijalle.

Kappelin toiminta perustuu kolmeen asiaan, hiljaisuuteen, kohtaamiseen ja verkostoitumiseen. Siis menenkö sinne treffeille tuttavakohtaamiseen vai juttelemaan toisen kappelissakävijän kanssa. No miksei ainakin tuttavakohtaamiseen, mutta kahvikupposta ei ole mahdollista saada kielen kirvoittamiseen. Sadekatoksena kappeli toimii oikein hyvin, mutta yhtä lähellä olisi myös kauppakeskus. Kappelin palvelutarjonnassa hyödynnetään palveludesignkonseptia, jossa kappelin työtiimiä opastaa designammattilainen, Muotohiomo-yrityksen johtaja se ja se. Huh, huh, mitä sanahelinää.........muotohiomoyritys...... ja "kattia kanssa". Tuo jo epäilyttää suuresti kappelin tulevaa toimivuutta.

Kappelin toiminnassa on mukana 12-henkinen tiimi. Puolet on Helsingin seurakunnista ja puolet sosiaalivirastosta. Jaa, miksei sieltä voisi päästä jatkohoitoon päihdeongelmissa, huumeongelmissa ja esim. lasten asioissa. Ehkä sitä toimintaa vielä tuleekin yllin kyllin. Saa nähdä! Onnea Hiljaisuuden tönterölle. Käyn joskus varmaan taas istahtamassa, varsinkin jos sade yllättää niillä main.

Mustarastas, lintumaailman ystävä

Lintujen muuttoaikataulut lienevät lopuillaan. On jo nähty pääskysiäkin. Odotan innolla kesäpaikalla mustarastaan tapaamista. Mustarastas on siitä mukava lintu ulkoiselta olemukseltaan, että sen tunnistaa ja erottaa helposti, lähinnä koiraspuolisen. Kaikki muut pikkulinnut ovat niin sekalaista "höttöä" ja väreiltään harmaita, ettei niiden lajeista pääse perille kukaan. Kerran piti oikein kahden lintukirjan kanssa moneen kertaan pyöritellä kuollutta "jotain pientä lintua", mutta tunnistamiseen jäi edelleen useampikin vaihtoehto. Suututtaa moinen sekavuus. Miten nuo lintubongarit muka pystyvät erottamaan lentävän, harmaan sekasikiön ja nimeämään näkemänsä. Itse aion keskittyä nyt mustarastaaseen, koska luoja ei ole antanut parempia tunnistamistaitoja. Mustarastaskoiraalla on sentään selkeästi musta ruumis ja keltainen nokka. Siinä kaikki. Ei mitään viiruja tai pilkkuja siellä sun täällä.

Tämä ystäväni, mustarastas lukeutuu muuttolintuihin. Lähtee syksyllä Keski- tai Etelä-Eurooppaan ja palaa keväällä. Nyt se on jo pesimäpuuhissa. Poikkeuksiakin muuttoon on. Pelästyin ja hämmästyin joulun jälkeen roskien vientimatkalla vierestäni kuuluvaa rapinaa. Mustarastas siinä pelmahti lentoon joulukuusten seasta.
Kysyin heti, että mitä sinä siinä teet? Kyllä sille tuli varmaan ikävä talvi Suomessa. Kaikki lumentulo ja pakkasethan vasta alkoivat.

Viime vuonna mustarastas valittiin parhaimmaksi lauluääneksi. Se ohitti viitakerttusen ja satakielen. En ollenkaan ihmettele valintaa. Mustarastas on mitä mainioin laulaja. Minua onnistaa lisäksi se, että tuota ihanaa ääntä voi kuulla sekä kesäpaikalla että Espanjassa. Keskikesällä mustarastas istahtaa usein samaan tiettyyn aikaan, ennen iltaseitsemää korkean antennin nokkaan. Sieltä se tähyilee tienoota ja lauleskelee ylvään sopraanon tapaan samalla tavalla toistuvan sävelmän. En mitenkään malta olla hiljaa ja vain kuunnella. Huutelen kannustusviestejä ja kiittelen hienosta esityksestä. Taputtaminenkin olisi paikallaan. Vietämme usein yhdessä iltahetken. Kohta taas hienot esitykset alkavat.

Myös Espanjassa aamulla voi herätä mustarastaiden kuhinaan, kun ne heräilevät "kanjonin" kasvillisuuden seassa olevissa pesissään.Mustarastas on lajina tärkein lintu, talon ympärillä lentelevänä. Päivällä ja iltapäivällä se ihastuttaa lyhyillä lennoillaan parvekkeen tuntumassa. Samalla se huiluttaa kauniin sävelen.
Siinäkin tilanteessa on annettava kannustuksia ja yritettävä päästä vuorovaikutukseen.Mustarastas on lintukirjan mukaan oppivainen lintu. Se voi oppia puhelinten soittoääniä, ambulanssien ääniä ym. Illalla voin kuvitella, että mustarastas jälleen "kanjonin" puolella seurustelee perheensä kanssa ja laittaa lapsiaan nukkumaan. Sen päiväinen kuhina kasvillisuuden seassa kuuluu.

Mustarastas on suuri ilon aiheuttaja lintumaailman edustajana enkä kaipaa mitään "harmaavarpusia". Kun vielä osaisi sen kieltä. Kirja kertoo, että lentoonlähdössä se päästää tsuk-uk-uk tai tsjak, varoittaessaan pint, pint, pelästyneenä gigigigigi sekä kutsu- ja lentoäänenä sirahava sriih.

Täällä Espanjassa maaliskuussa

Eilen täällä vietettiin äitienpäivää. Niinpä lauantaina oli paljon isiä lapsineen kauppakeskuksessa ostoksilla, ja sitten eilen rantatieltä etsiessä autopaikkaa, oli autoja yllättävän paljon parkeerattuna kadun viereen. Päättelen, että perheet olivat tulleet rantaan ja sen ruokapaikkoihin äitienpäivää juhlistamaan.

Lauantaina myös todettiin, että irlantilaisilla oli jotain juhlaa meneillään, koska liput liehuivat. Päivä oli kansallispäivä ja nimeltään Pyhän Patrickin päivä. Ensimmäinen irlantilaisryhmä oli kerääntynyt ostoskeskukseen juhlimaan, ja toinen ryhmä istui lähiravintolan terassilla. Päivään kuuluu vihreä väri, ja vihreä kolmiapila on symboli. Lapsilla näyttikin olevan hassuja hattuja, joissa oli vihreitä koristeita.

Kevät täällä on kiihkeässä vauhdissa. Mantelipuut ovat kukkineet jo helmikuussa vuorilla, mutta yksi heiveröinen on vielä kukassa täällä uima-altaalla. Oliivisadotkin on poimittu helmikuussa, ja mitä ilmeisemmin turskautamme salaattiin uuden sadon oliiviöljyä.

Poliittinen kevät on kuuma. Pääministeri Rajoy ei tunnu saavan tämän vuoden budjettia sopivalle tasolle alijäämän suhteen. Leikkauksia on tiedossa. Mielenosoituksia on käynnissä, ja 29. päivä maaliskuuta tiedetään tulevan yleislakkopäivän. Espanjalaiset eivät tosin ole kovin tuttuja mielenosoitusten kanssa, ja niitä analysoidaankin kovasti. Valenciassa oli käynyt niin, että vaikka luultiin, että opiskelijat olivat olleet mielenosoituksessa, niin yksikään pidätetyistä ei ollut opiskelija.
Siellä kapinoitiin koululämmityksen poistamisesta. Lapset istuivat luokissa huopiin käärittyinä. Lopuksi lämmitys pantiin päälle, ja kouluelämä normalisoitui.

Kuninkaan vävyä, Inaki Urdangarinia, syytetään lahjusten ottamisesta. Tällä hetkellä oikeudenkäynnissä on tauko ja Palman herttua on saanut lähteä tämän hetkiseen kotiinsa Washingtoniin. Vävy yrittää puolustaa vaimoaan Cristiinaa, ettei tällä ole ollut mitään tekemistä hänen liikeasioittensa kanssa. Tuomiota yritettiin myös langettaa tuomari Garzonille, joka kuitenkin todettiin korkeimmassa oikeudessa, ettei hän ylittänyt valtuuksiaan tutkiessaan Francon diktatuurin aikaisia rikoksia.

Suomalainen koulu on Fuengirolassa ollut jo pitkään. Se on arvostettu ja hyvin toimiva. Nyt täällä kuitenkin kirjoitellaan lehdissä, miten koulun asiat ovat sekaisin. Kyse on lattiaongelmasta, joka on jo korjattukin. Viime kesänä lattioita avattiin ja pinnoitettiin uudelleen. Menikö lattia-asennus oikein ja ketkä vastuuhenkilöt toimivat mitenkin? Tästä riittää monia mielipiteitä suomalaisten lehtien palstoilla. Ilmeisesti mukana on vanhoja median ja koulun välisiä kaunoja. Toivottavasti eri tahot rauhoittuvat pääsiäiseksi.

Espanja kuitenkin valmistautuu pääsiäiseen. Semana Santa on ehkä tärkein ja suurin espanjalaisista perinnejuhlista. Pyhän viikon viettäminen alkaa palmusunnuntaista, 1. huhtikuuta. Seuraavaksi on kiirastorstai Jueves Santo ja pitkäperjantai Viernes Santo seuraa torstaita. Pääsiäiskulkueita voi kuitenkin esiintyä viikon jokaisena päivänä riippuen paikallisesta kulttuurista.

Japanilaisten suru

Eilen oli Japanin maanjäristyksen yksivuotispäivä. Nauliuduin katsomaan uutisista, miten muistopäivää kunnioitettiin. Keisaripari ja kansalaiset hiljentyivät useiksi minuuteiksi kansallisena muistopäivänä. Myöhemmin dokumentissa seurattiin erityisesti pienten koululaisten ajatuksia tsunamista. Perheisiin oli hankittu säteilymittari eikä edes talon ullakolle päästetty käymään kuin mummo, korkeamman säteilyn vuoksi. Leikkipaikat piti valita asfalttikentiltä eikä vihreästä maasta. Kotiovelta piti mielellään juosta koulubussiin, ettei saa säteilyä. Erään koulun vanhemmat kyselivät vihaisina, miksei lapsia ohjattu läheiselle kukkulalle, jotta he olisivat säästyneet tuholta. Eräs äiti etsi maasta kaivurilla kahden lapsensa jäämistöä, yhden lapsen jäännös oli palautettu kalastajien toimesta mereltä.

Itsekin kysyn, miksi juuri japanilaisille piti sattua tuollainen katastrofi. Hehän ovat mitä ystävällisintä kansaa. Muutamia vuosia sitten tapahtuneella Japanin matkalla hotellin henkilökunta kumarteli joka käänteessä, kun liikuttiin yleisissä tiloissa. Kuvittelin myös samaisessa hotellissa Tokiossa yöllä, että huoneessa tuntui lievää tärinää. Japanissahan tiettävästi tärisee joka päivä. Muistelin eilen kaikkia niitä ihania japanilaisia, joita tuli tavattua: ihanaa vanhuspariskuntaa Narassa hotellin aamiaisella, junassa sushilaatikkoa kiertämään pistänyttä ystävällistä naista, pikkulapsia junassa koulumatkallaan pelailemassa tietokonepelejään ja Tokion pääkadulla sushipaikassa tavattuja seniorimiehiä, jotka tarjosivat lisäsushia suomalaisille nähdäkseen kuinka väkkyrälle naamani laitoin erikoisista kalamauista.

Kun Japanin maanjäristyksestä uutisoitiin vuosi sitten, kerrottiin, että pahimmin vaurioitui yli miljoonan asukkaan Sendai. Rannikolle iskeytyi kymmenen metrin korkuinen aalto. Useita rakennuksia romahti, muun muassa hotelli. Kaupungin rannikolta löytyi satoja ruumiita. Alueella oli kateissa matkustajajuna, ja Sendain lentokentälle nousi hyökyaallon jättämä vesi.
Mietin vuosi sitten, kuinka suomalaisten prokektipaikassa pärjättiin. Eräs tuttavani oli Tokioon tultuamme siirtymässä kentältä juuri Sendaihin. Siellä oli meneillään Finpron projekti yhteistyössä japanilaisten kanssa perustaa hyvinvointikeskus vanhuksille. Tarkistettuani asian hyvinvointikeskus ei vaurioitunut, mutta suomalaiset työntekijät palasivat Suomeen odottamaan tilanteen rauhoittumista.

Japani kärsi siis 11.3.2011 klo 14.46 paikallista aikaa alkaneen historiansa voimakkaimman maanjäristyksen. Järistyksen voimakkuus oli 8,9 magnitudiasteikolla. Sen keskus sijoittui noin 400 kilometriä Tokiosta koilliseen, mutta Tokiossakin talot heiluivat useita minuutteja. Hyökyaalto tsunami syntyi, kun Tyynenmeren laatta törmäsi Euraasian laattaan ja painui sen alle 10 kilometrin syvyydessä. Laatta siirtyi 3-4 metriä. Mannerlaattojen liikkeet aiheuttivat vesimassoille valtavan sysäyksen. Hyökyaalto eteni pinnan alla jopa 800 kilometrin tuntivauhdilla ja yli 100 kilometrin levyisenä. Mataliin rannikkovesiin tullessaan aalto kasvoi jopa kymmenien metrien korkuiseksi.

Noin 300000 asukkaan Fukushimassa ihmiset, jotka asuivat muutaman kilometrin päässä ydinvoimalasta, evakuoitiin. Fukushiman ydinvoimala olikin pitkään suurta jännitystä aiheuttava. Evakkoon siirtyneet asukkaat aprikoivat vieläkin pääsevätkö he koskaan takaisin koteihinsa. Väliaikaisparakeissa asuminen tuottaa monenlaisia arkipäivän hankaluuksia. Lisäksi monella on menetyksiä perheessään, useitakin. Eräs fukushimalainen päätti kuitenkin muuttaa elämänsä suunnan tulevaisuuteen katsovaksi. Koteihin pääsy oli järjestetty kaikille halukkaille, mutta käynti oli vain lyhytkestoinen.

En voi koskaan unohtaa sitä kuvaa Japanista, missä autot isommasta pienimpään kellui tsunamiaalloilla rakennusroskan seassa. Sendain lentokentällä aukio oli täynnä päreeksi menneistä rakennuksista, autoista ja muutamista lentokoneista. Tsunamille mikään ei ollut pyhää. Vain korkealla voitiin välttää tsunamin tuho.

Kalaa kaksi kertaa viikossa

Nykyinen ruokasuositus on, että viikossa tulisi syödä vähintään kaksi kala-ateriaa. Tämä ei toteudu välttämättä minun kohdallani, mutta kohtuullisen hyvin kuitenkin. Juuri tänään oli siika-ateria ja edellinen lohiateria viime perjantaina.

Tämän päivän lehdessä luki miten suomalaiset kalat on jaoteltu ympäristöperustein kolmeen ryhmään. Vihreän listan kaloja pitäisi suosia. Ollakseen vihreän listan kala, tämän päiväisen siikani pitäisi olisi pitänyt olla kasvanut sisävesissä tai kiertovesiviljelty. No, enpä sitä kysynyt. On aika pitkälle menevää kaupantekoa kysellä sitä sun tätä. Jos kyseessä olisi ollut villi vaellussiika, se olisi kuulunut punaiselle listalle, ja sitä olisi pitänyt välttää. En myöskään kysynyt, mistä viime viikkoinen lohi oli kotoisin. Vihreälle listalle päästäkseen sen olisi pitänyt olla luomumerkitty ja kasvatettu. Kasvatettu norjalainen lohi olisi ollut keltaisen listan lohi eli käyttöä pitäisi vähentää. Itämeren villi ja kasvatettu chileläinen olisivat olleet jo punaisen listan ruokaa.

Tasapainoiseen ruokavalioon kuuluu riittävä määrä terveellisiä rasvoja. Ne osallistuvat verisuoniston, hermoston, ja rauhasten toimintaan ja kehitykseen ja auttavat alentamaan kolesterolia. Alfalinoleenihappo lievittää tulehdusoireita, vähentää veren hyytymistä ja ehkäisee rytmihäiriöitä sekä rintasyöpää. Puhutaan paljon omega 3-rasvahaposta. Se on monityydyttämätön ja sisältää mm. alfalinoleenihappoa. Ihmisen pitää saada ravinnosta alfalinoleenihappoa, koska keho ei pysty valmistamaan sitä itse. Suositusten mukaan vrk-annoksen alfalinoleenihappoa saa esim. noin kahdesta ruokalusikallisesta rypsiöljyä. Hyvää rasvahappoa saa myös lohesta, silakasta ja makrillista. Vaikka söisi kalaa muutaman kerran viikossa, on suositeltavaa nauttia vielä yksi kalaöljykapseli päivässä.

Parin viikon päästä olen jälleen Espanjan kalapöytien ääressä. Monipuolisessa ruokakaupassa eri kalalajit lojuvat runsaiden jääpalakasojen päällä. Myyjät ovat pukeutuneet pitkiin kumiesiliinoihin ja pitkävartisiin kumisaappaisiin sekä hiussuojuksiin. Kun pyytää perkaamaan kalan paikan päällä, on nylkeminen melkoista taidetta ja veitsen käsittely käy näppärästi. Sardiinit ja sardellit ovat tyypillisiä andalusialaisia kaloja. Nyt andalusialaiset kalastajat rupeavat saamaan tukea Euroopan kalastusrahastosta, koska espanjalaiset eivät saa kalastaa Marokon aluevesillä.

Lento Suomesta menee Malagaan. Sen nimi on tullut paikasta, jossa kaloja suolataan. Kalaa siellä ja kalaa täällä, pääasia on, että saadaan rasvahappoja.

Presidenttien perhesuhteista

Maaliskuun ensimmäisenä päivänä Presidentinlinna saa uuden isännän ja emännän. Presidenttien perhesuhteet ovat herättäneet aina oman mielenkiintonsa kansalaisten keskuudessa. Äkkiseltään entisten presidenttien perhehistorioista saa vaikutelman, että suhteet eivät ole olleet mitenkään tavanomaisia. Uusi virkaansa astuva presidenttimmekin ehti olla välillä useamman vuoden leskenä, kihlautui välillä, ja meni sitten naimisiin monta vuotta nuoremman Jenni Haukion kanssa. Tulevan presidentin puoliso onkin lähes samaa ikäluokkaa kuin presidentin ensimmäisessä avioliitossa syntyneet kaksi poikaa. On myös tiedotettu miten puoliso Jenni Haukio on ottanut vastaan uuden työn Turussa.

Kaarlo Juho Ståhlberg (1919-1925) oli virkaan astuessaan leskimies, mutta avioitui pian opettajatar Ester Hällströmin kanssa. Hänkin oli leski, mutta aloitti kirjeenvaihdon presidentin kanssa, ja pääsi sitä kautta naimisiin presidentin kanssa. Ester Ståhlbergilla oli kaksi ottolasta ja Ståhlbergin perheessä oli kuusi lasta. Tietojen mukaan Ståhlbergin omat lapset eivät hyväksyneet uutta avioliittoa.

Lauri Kristian Relander (1925-1931) meni naimisiin 36-vuotiaan Signe Östermanin kanssa, ja oli presidentiksi tultuaan vain 41-vuotias. Heille syntyi kaksi lasta. Signe Relander oli näyttävä edustusrouva. Hän kotiutui alkuhämmennyksen jälkeen hyvin Presidentin linnaan ja sen emännyyteen.

Pehr E. Svinhufvud (1931-1937) avioutui suuresti rakastamansa Ellen Timgrenin kanssa. Ellen joutui välillä Siperiaankin karkotetun miehensä tueksi. Ellenin kohdalla ruvettiin käyttämään ensimmäisen kerran Maan äiti -käsitettä. Pariskunnalle syntyi kuusi lasta. Perhe piti yllä Kotkanniemen kartanoa Luumäellä, mikä kartano onkin valtion ylläpitämistä museoista nyt poistolistalla. Ellen Svinhufvudille mieluinen mantelikakku tuli kansalliseksi kakuksi useiksi vuosiksi.

Kyösti Kallio (1937-1940) oli kotoisin Nivalasta. Hänellä ja Kaisa Kalliolla oli kuusi lasta. Koska Kaisa Kallio kaipasi talonpoikaisyhteisöön Nivalaan, hankki hän Presidentin linnaan kangaspuut.
Talvisodan jälkeen joulukuussa 1940 presidenttiys katkesi yllättäen kuolemaan Helsingin rautatieasemalla. Kaisa Kallio oli erittäin harmistunut Helsinkiin ja Presidentin linnaan muuton vuoksi.

Risto Ryti (1940-1944) meni naimisiin Gerda Serlachiuksen kanssa, jonka hän oli tavannut asianajotoimistossaan. Heillä oli kolme lasta. Gerda Ryti joutui kokemaan miehensä sotasyyllisyysoikeudenkäynnit. Hän myös piti sotavuosina rohkaisevia ja toivoa antavia radiopuheita kansalaisille.

Carl Gustaf Emil Mannerheim (1944-1946) oli presidenttinä vain vähän aikaa. Hänellä oli kaksi lasta rikkaan venäläisen kenraalin tyttären kanssa. Vaimon nimi oli Anastasia Arapova. Lapsien nimet olivat Anastasie ja Sophie. Mannerheimin avioliitto päättyi vuonna 1919, mutta hän oli jo pitkään ennen avieroa asumuserossa ja eleli yksinään.

Juho Kusti Paasikivi (1946-1956) oli jäänyt leskeksi ennen presidentiksi tuloaan. Hänellä oli neljä lasta. Paasikivi meni naimisiin neiti Alli Valveen kanssa, jonka hän löysi entisestä työpaikastaan Kansallis-Osake Pankista. Alli Paasikivellä sanotaan olleen merkittävä rooli helposti raivostuvan Paasikiven rauhoittamisessa. Seurapiirikaunottarenakin Alli Paasikiveä pidettiin, ja hän nautti roolistaan edustustilaisuuksissa.

Urho Kaleva Kekkonen (1956-1982) avioutui 26-vuotiaana samanikäisen Sylvi Uinon kanssa. Kumpikin oli silloin töissä Etsivän Keskuspoliisin kansliassa. Heille syntyi kaksospojat Matti ja Taneli. Presidentti Kekkonen joutui melkein kymmenen vuotta elämään leskenä. Paljon on kerrottu tarinoita Urho Kekkosen naissuhteista sekä ennen ja jälkeen vaimon kuoleman.

Mauno Henrik Koivisto (1982-1994) meni naimisiin Tellervo Kankaanrannan kanssa. Heillä on yksi tytär. Rouva Koivisto oli näkyvästi politiikassa, mm. eduskunnassa ja kaupunginvaltuustossa. Rouva Koivisto on ottanut esiin yhteiskunnassamme esiintyviä ongelmia kuten esim. koulukiusaamista ja masennusta.

Martti Ahtisaari (1994-2000) teki pitkän kansainvälisen uran ennen Suomen presidentiksi ryhtymistään. Eeva Hyvärinen meni naimisiin opiskeluaikoinaan tapaamansa ihastuksensa kanssa. Martti ja Eeva Ahtisaarella on yksi poika. Eeva Ahtisaari pysyi presidentin taustalla, mutta puhui myös tärkeinä pitämistään asioista kuten esim. koululaisten iltapäivähoidosta.

Tarja Halonen (2000-2012) oli maan ensimmäinen naispresidentti. Hän meni naimisiin aika pian presidenttiytensä alkamisesta Pentti Arajärven kanssa. Tarja Halosella on yksi lapsi, mutta hänen puolisollaan on kolme lasta. Molemmat ovat tehneet yhdessä edustustyötä, mutta Pentti Arajärvi on jatkanut myös omia töitään mm. yliopistomaailmassa.

Tulevat kuusi vuotta näyttävät taas kerran mihin suuntaan presidenttiys kehittyy, erityisesti puolison kautta. Nyt jo hehkutetaan Jenni Haukion tyylikkyyttä. Häntä verrattiin iltapäivälehdessä Jackie Kennedyyn. Koska Suomessa naisten tasa-arvo on tärkeä brändi, on oikein hyvä tietää jo tässä vaiheessa, että puolisolla on tiedossa oma tärkeä työ, joka ilmeisesti joustaa edustustehtävien kanssa. Työtä mainostaneen presidenttiehdokkaan yksi periaate toteutuu siis jo omassa tärkeässä perhesuhteessa. Mielenkiintoisia aikoja odotellaan.

Vaatemuotoilua

Hienoin esimerkki vaatemuotoilusta Suomessa lienee Marimekko. Tämän vuoden muotoilupääkaupunkitapahtuma tuo varmaan Helsinkiin useita Marimekon ystäviä. Onhan Marimekon liikkeitäkin maailmalla jo lähes sata. Korkean tason Marimekon vaatteen ostaja oli aikanaan Jacqueline Kennedy. Hän osti kerralla mekkoja jopa seitsemän.

Käytin itse yhtä Marimekosta ostettua trikoopuseroa sekä kotimaassa että kesäisillä ulkomaan matkoilla yli 20 vuoden ajan. Trikoopuseroni on siis nähnyt kaikki kesälomakohteet. Vedin sen aina suurella ylpeydellä päälleni. Se oli täydellinen. Erityisesti sen raitavärit olivat hyvin kauniit. Värit olivat pinkki, sininen ja vihreä. Leikkauskin oli minulle sopiva. Kun siihen sitten lopuksi tuli reikä tai kaksi, menin kysymään yhteen Marimekko-liikkeeseen, josko he tekevät vielä näitä puseroita. Melkein loukkaannuin siitä, miten puolihuolimattomasti myyjä ilmoitti, ettei tuotetta enää valmisteta. Olin ajatellut, että myyjäkin varmaan ihastuisi mukaan ottamaan puseroon ja sen väreihin ja vaatisi saada lähettää sen tehtaalle mahdollisen uustuotannon aloittamiseen. No ei, kun ei.

Marimekko-tuotteet ovat olleet jo yli 60 vuotta keskuudessamme. Kävin aikanaan usein ostamassa erityisesti lastenvaatteita. Raskausaikainen Marimekko on tällä hetkellä siivoustakkina. Sitäkin on pitkään pidetty ja korjattu. Marimekollahan oli varsinkin aikaisemmin aika väljät mekot niin, että vatsakumpareet jäivät hyvin piiloon. Monenlaisia tuotteita olen käyttänyt, vaikka en olekaan koskaan ollut mikään intohimoinen pelkkien Marimekko-tuotteiden käyttäjä. Varsinkin pöytäliinana Marimekko-kangas on toiminut hyvin. Hyvän laadun ansiosta liinoja on voinut pestä, pestä ja pestä.

Olen aina seurannut Marimekon tapahtumia mielenkiinnolla. Nykyisin Marimekko-liikkeitä on joka puolella maailmaa. Japanissakin on jopa 21 liikettä. New Yorkiin Viidennelle Avenuelle on viime vuonna perustettu uudelleen Marimekko-liike. Liikkeen edessä on aurinkoisina päivinä unikkopäivävarjot. Tulikin mieleeni, että uuden sateenvarjon tulee olla Marimekko-kuosia, lähinnä unikkokuviointia. Saapa nähdä käykö niin.

Marimekko on suomalainen brändi, mitä parhain. Tosin nykyään tuotantoa on Marimekossakin siirretty ulkomaille. Kuitenkin suunnittelu on aina tapahtunut Suomessa. Maija Isola, Vuokko Nurmesniemi, Annika Rimala ja Marja Suna ovat tuttuja suunnittelijanimiä. Marimekko on siitä hieno brändi, että se toteuttaa omia linjojaan, ei noudata trendejä. Kuitenkin tuotteet tulkitsevat omaa aikaansa. Erittäin hauskoja ovat mielestäni olleet nuorisoa huomioivat Marimekko-tennarit.

Marimekon johdossa aikanaan ollut Armi Ratia oli persoona, jonka tekemisiä seurattiin mediassa. Bökarsissa järjestettiin juhlia, joissa kesäinen kattaus luonnonhelmassa oli mieleenpainuvan tyylikäs, harmoninen ja persoonallinen.