Atshii! - Aurinkorannikolta

Tänä keväänä ennustetaan erityisesti Keski- ja Etelä-Espanjaan voimakasta allergiakevättä. Kylmän helmikuun ja voimakkaiden sateiden arvellaan kasvattavan monien allergiaa aiheuttavien kasvien yhtäaikaista puhkeamista ja siitepölyaikaa. Sairaaloissa ollaan huolestuneita siitä, miten voimavarat riittävät tänä keväänä hoitamaan allergiapotilaat. Jonkinlaisen helpotuksen tuovat rannikolla puhaltavat merituulet.

Tulin juuri rannalta aurinkoa ottamasta. Oikealla ja vasemmalla sekä yläpuolellani kuului pärshkähtelyjä. Eli kyllä kai lehtitiedot pitävät paikkansa ja allergianuhaneniä rupeaa näkymään katukuvassa. Monet puut ja kasvit ryöpsähtävät hetkessä kukkaan. Lehtitietojen mukaan oliivipuutkin ovat melkoisia tuhinan aiheuttajia. Siitepölykertymät vähenevät vasta, kun kesähelteet alkavat ja kasvit kuivavat. Tosin voi jo nyt todeta kesähelteen olevan päällä, koska kaikki vähentävät vaatekertojaan, ja rannalla loikoilee monia ihmisiä, ei tosin vieri vieressä.

Kesän tulo on pärskinnästä huolimatta toivottavaa. Maanviljelijällä näytti jo kadun vieressä olevan sipulit lähes valmiina ja perunanvarret olivat kukintaa vaille. Linnut säntäilevät etsien pesäpaikkaa. Yksi pääskynen piipahti jo terassilla etsimässä räystääseen omaa paikkaa, josta ei kuitenkaan päästy "vuokrasopimukseen". Lähellä olevalla tyhjällä tontilla majailee verkon takana kanalauma. Kun kulkee paikan ohi, nämä ruskeat kanat suuntaavat heti ohikulkijoiden luo ihmettelemään olisiko jyviä tai jotain ruokaa tarjolla.

Englantilainen koiraystäväni paljasti minulle illallispaikkansa. Hupulaiseksi kutsumani koira kulkee aina vapaasti kaduilla. Se vaikuttaa omanarvontuntoiselta eikä suostu hyppäämään sivuun kadulta, kun autoja tulee. Autonkuljettajien ilmeet ovat näkemisenarvoiset, kun tämä "maan matonen" eli pikkuinen koira kulkee ylpeänä keskellä tietä. Kaikkea liikkuvaa se räksyttää. Satuin siis iltakävelyllä tapaamaan koiraystäväni. Se hävisi yhtäkkiä näköpiiristäni, mutta sitten kävi ilmi, että se oli illallisella yhden pysäköidyn auton alla. Siellä oli kolme eri kokoista pientä kulhoa, joita tämä koira tyhjensi ja lopulta pärski sekin, luultavasti mielihyvästä. Astioiden laittaja nähtävästi luulee ystäväkoiraani kulkukoiraksi ja rupesi ruokkimaan sitä. Huvittava ajatus, jos mikä, on surkutella Hupulaista. Se on ehdottomasti kukkulan kuningas, joka omapäisenä tekee kaduilla, mitä tahtoo, mutta sitten kyllä palaa määrätietoisesti kotiinsa reissuiltaan. Eipä taida muilla koirilla olla vastaavaa itsemääräämisoikeutta ja vapautta kulkea, mutta samalla lämmin ja hyvä paikka, mihin palata.