Väitöskirjasta kahdeksan vuotta, oliko hyötyä?

Väitöskirjasta oli hyötyä, totta kai. Itselleni siitä oli erittäin suuri hyöty. Pystyin työstämään pitkäaikaisen projektin loppuun asti, vaikka aika ajoin työskentelyssä oli hidastakin etenemistä.
Pidän väitöskirjan tekemistä tavoitteellisena ja pitkäjänteisenä toimintana, sanalla sanoen sisukkuuden osoituksena. Matkan varrella opinnoista ja tieteellisestä työskentelystä tuli uutta
"pääomaa", tietämys ja osaaminen lisääntyivät huimasti. Varsinainen väitöstilaisuus oli osoitus julkisesti puolustetusta itsenäisestä työskentelystä ja tuloksiin pääsemisestä.

Tutkimusprosessi voidaan esittää ketjuna asioita, jotka kuuluvat tutkimuksen kulkuun. Näitä ovat ongelman asettaminen, ongelman täsmentäminen ja tutkimusstrategian laatiminen, aineiston kerääminen, aineiston kuvaaminen, johtopäätösten teko, tutkielman tai raportin laatiminen sekä tutkimustulosten julkaiseminen.

Työssäni tarkastelin potilaan valinnan vapautta hoitopaikan määrittämisessä. Tuolloin kahdeksan vuotta sitten valinnan vapaus ei toteutunut. Nyttemmin potilaan tai asiakkaan valinnan vapauteen on kiinnitetty enemmän huomiota. Tällä hetkellä Helsingissä on mahdollista vaihtaa terveyskeskusta. Helsingissä on myös otettu käyttöön väitöskirjassani ehdottama palveluseteli. Palvelusetelin käyttöä aiotaan laajentaa koko ajan. Potilas on siis saamassa valinnan mahdollisuuksia hoitopaikan valinnassa. Ongelmana on vielä moniakin asioita. Valintatilanteessa täytyisi olla tietoa esim. hoitopaikan laadusta ja kustannuksista. Tiedon täytyisi olla avointa ja helposti saatavilla.

Potilaan itsemääräämisoikeus on hyvä asia, mutta vallitseva kunnallisten terveydenhuoltopalvelujen huono saatavuus ei anna mahdollisuutta täydelliseen valintaan. Julkinen terveydenhuolto on kriisissä, ja palvelusetelikin on keino välittää potilaalle palvelu yksityissektorilta tai muualta. Potilaalla on toisaalta edelleen pakko ottaa palveluseteli vastaan, että saa yleensäkin palvelun.

Väitöspäivä, lokakuun lopussa oli kiireinen ja monipolvinen. Kun tärkeimmästä, väitöstilaisuudesta, oli selvitty, alkoi karonkkaillallinen. Protokollan mukaiset puheet pidettiin ja "lopussa kiitos seisoi". Päivästä jäi erittäin miellyttävä muisto. Tavoite oli saavutettu ja alkoi "uusi elämä" uusine vaiheineen.